Jossa puhun hieman itsestäni ja viime aikaisista tekemisistäni, sekä siitä minne virtuaalinen päiväkirjani kenties on menossa.

Ajattelin että olisi hyvä saada ajatuksia johonkin ylös, asioita joita voin myöhemmin tarkastella ja miettiä isommassa kuvassa. Muistot haalistuvat, muuttuvat ja täydentyvät muodostamaan tarinan jolla ei aina ole paljoa tekemistä todellisuuden kanssa. Kirjoitetut viestit pysyvät aina samankaltaisina. Linkittämällä ne toisiinsa muodostuu jotain mitä voi pitää totuutena; ei Totuutena koska sanoja valitessani teen tietoisia päätöksiä mitä laittaa kenttään ja mitä jättää pois.

Lomani alkaa olla lopussa, ja tavallaan paluu arkeen aloittaa jälleen yhden kauden elämässäni; nuorempana sitä ajatteli aina että vuodet koostuivat lukuvuosista, ei kalenterivuosista, ja tavallaan ajattelen niin yhä.  Japanissa valtion budjettivuosi päättyy kesäkuussa, koska on helpompi pistää operaatioiden (koulujen, projektien yms.) rahat yhteen kasaan eikä kahteen; töissä huomaa usein että budjetin tutkiminen vuodenvaihteessa vie vedon monesta suunnitelmasta, ja kaipaisin tätä tapaa tännekin.

Arki tuo mukanaan paitsi tasaisen elämänrytmin (kirjoitan tätä yhden jälkeen yöllä, mitä en ikinä tekisi jos huomenna olisi töitä), myös mahdollisuuden nähdä Tärkeätä Ihmistä enemmän. Viime tapaamisesta on kohta kaksi viikkoa, jolloin istuimme tuntikausia sillan alla, meren ääressä. Kävimme uimassa ja harrastimme seksiä ja toivoimme että ohi ei mene veneitä kovin läheltä.

Jälkikäteen huomasin että liian vähän aurinkoa lomalla saanut iho oli iloisesti palanut, ja Tärkeä Ihminen kuulemma onnistui saamaan kivistä hiertymiä (ja sairastui iloisesti kurkku- ja korvakipuun seuraavan kahden päivän aikana, jota maustoi mukavasti pieni kuumetila) .

Olimme suunnitelleet loman päätteeksi eräretkeä, joka sitten jäi tekemättä. Nyt olisi tarkoitus vain ajaa autolla pohjoiseen ystäviä katsomaan viimeiseksi viikonlopuksi, ennenkuin arki alkaa (tiistaina).

Ainakin sain siivottua. Kun työt alkavat, kaikki räjähtää kuitenkin hitaasti niskaan kunnes jouluna jaksan tehdä taas jotain suurempaa. Onneksi tapaan ystäviä useinmiten baarissa tai heidän luonaan. Omassa kodissa alusvaatteet voivat olla tarvittaessa lattialla (tai kuivamassa kylpyhuoneessa).